Taas Kauppi 7:lla. Alueliigan viimeinen sarjapeli. Ja vastassa uudelleen TPV.
Tiesimme kaikki ottelun panokset. Tappiolla sijat 2-4 mahdollisia. Voitolla sijat 1-2.
Myönnettäköön, tilanne peliin lähdettäessä oli hieman vaikea vaikka kausi onkin mennyt hienosti. Jäi liikaa paineita viimeiseen peliin.
Se sitten näkyikin otteissa alusta alkaen. Aloitimme hermostuneesti ja teimme pelistä itsellemme vaikean. Vastustaja oli hieman enemmän puolustusvoittoisella taktiikalla liikkeellä pyrkkien teräviin vastaiskuihin.
Saimme pallon kerran jo ylärimaan ja maaliviivallekin, mutta viimeinen niitti jäi puuttumaan. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä hermostuneemmaksi peli meni.
Toisella puoliajalla pääsimme taas tolppaan asti. Ei tulosta. Nyt menee jännäksi pojat. Kuka haluaa ratkaista?
66”. Saimme vapaapotkun 20 metristä. Puolustaja Eetu Leiri pallon taakse. Mitähän Eetu meinaa, kelle antaa tuosta syötön?
En minä tätä kellekään syötä.. Veto lähtee viuhuvana maata pitkin, hipaisten vastustajan puolustajaa matkalla.. Pallo jatkaa menoaan kohti alanurkkaa. Maalivahti huomaa ja säntää perään, venyttää, mutta hipaisu teki tehtävänsä, ei yllä..
Pallo menee maaliin!! Eetu tekee maalin!! Eetu tekee maalin!! Halusi ratkaisijan roolin ja käytti sen! Riemu repeää aivan ansaitusti! Huuto kuuluu Koskiin asti!
Pojat, 4 minuuttia vielä. No problem! 0-1 ja pisteet kotiin.
Mitä opimme tänään? Opimme,että paineenkin alla kannattaa luottaa omaan tekemiseen. Kyllä siitä tulosta tulee.
Man of the match: Mr. Eetu Leiri. Ei lisättävää tai kommentoitavaa. Yhdessä kuitenkin hoidimme homman kotiin.
Sitten odotetaan ensi viikonlopun loppuja pelejä. Hopea on varmistettu, kultakin vielä mahdollinen. Nyt ei voida enää vaikuttaa itse, kaikki kivet on nyt käännetty.
Hyvä pojat!!!