C-tytöt harjoittelivat, ja jokunen saattoi kokeilla ensi kertaakin, taitokilpailun lajeja Saharan kentällä. Vielä D-ikäinen Tuuli Enkkilä näytti muille mallia, miten kuulaa pystyy hallitsemaan eri tilanteissa.
D13-ikäinen Enkkilä tulitti C14-sarjassa kultamerkkiin oikeuttavan tuloksen.
– Pelaajille on tehty selväksi, että tämä testi ei tee kenestäkään pelaajaa. Kyse on yhdestä ominaisuudesta, jota jotkut pystyvät käyttämään edukseen kentällä, valmennus väänsi rautalankaa.
– Mutta paras vaihtoehtohan on tietysti tuo Tuulin tilanne. Pallo pysyy mukana temppuratojen ohella pelitilanteessa, hän on kovassa kunnossa, nopea liikkeissään ja oivallukset kentällä hakevat vertaistaan.
Valmis peluri siis kyseessä?
– Tässä joukkueessa kaikilla on aina parannettavaa. Potkutekniikka ja sen monipuolistaminen tulee nyt Tuulin kohdalla ensin mieleen. Hänen kohdalla asian korjaaminen tuskin jää harjoittelusta kiinni, valmennus jatkoi.
– Tosin on myönnettävä, että tuloksissa vain pituuspotku oli Tuulilla hieman odotuksia vaisumpi. Muissa potkutekniikkaa tarvittavissa lajeissa hän oli paras tai kärjen tuntumassa.
Puolustuslinja yllätti kilpailussa
Joillekin tuli yllätyksenä, että seuraavaksi parhaat tulokset oli puolustuspelaajien tekeleitä. Sanna-Kaisa Rousku, Vilma Mahlio ja Kiia Immonen neppailivat hopeisen merkin arvoisia tuloksia.
Topparina pelaavan Rouskun potkutekniikka erottui muista selvästi. Laitapuolustaja Mahlio sen sijaan häikäisi tasaisuudellaan.
Neljänneksi sijoittunut, Rouskun toppariparina luutiva, Immonen nipisti lopulta yllättävän kovat pisteet. Pituuspotkun epäonnistuminen laski hänen kokonaistulosta harmittavasti.
– Kaksi asiaa, mitkä auttavat tuloksen tekemisessä, ovat perustaito ja asenne. Näillä neljällä myös jälkimmäinen oli kunnossa, valmennus kehui.
– Ei liene kenellekään yllätys, että meidän puolustuspelaaminen on toiminut koko kauden, kun meillä on tuollaisia pelaajia siellä taistelemassa.
Hyvästä työstä seuraa jälleen palkinto. Nelikko pääsee nauttimaan Subin ateriat.