Lauantaina lähdettiin aamulla reissuun pienen jännityksen saattamina, ettei vaan olisi tullut viime hetken sairasteluja kenellekään. Pojat olivatkin yllävän pirteitä aikaisesta lähdöstä huolimatta, ja siellä täällä nautiskeltiin vähän aamupalaleivistä ja mehuista.
Saavuimme ajoissa Hyvinkäälle ja ennakkotiedoista tietäen, jouduimme joukkueillamme pelaamaan eri kentillä ja vieläpä samanaikaisesti. Harmiksemme emme siis pystyneet kannustamaan toisiemme, emmekä näkemään toistemme otteluita.
Kutsuturnaus alkoi ottelulla oululaista OrPa:aa vastaan. Esimakua saimme heti ottelua ennen, kun vastustajan taustajoukoissa oli vanha pelikaveri Porista, Antti Sumiala. Vaihdoimmekin pari sanaa siinä ennen peliä ja Antti kertoi Helsingistä käsin operoivansa seuran junioreiden hyökkääjiä, välillä ollen aina paikan päällä Oulussa. Maalitekotaitoa siis tuskin puutui näiltä pojilta.
Painotimme alkoveryttelyssä, että itse olisimme otteluun hyvin hereillä ja toivoimme vastustajan olevan vielä vähän aamurähmät silmissä. Pojat aloittavatkin pelin erinomaisesti ja Eero teki avausmaalin ansaitusti. Tämän jälkeenkin pojat loivat maalipaikkoja ja 2-0 ei olisi ollut vääryys. Ensimmäisen puoliajan lopulla sattuikin sitten vääryys ja ottelun tuomari antoi vastustajalle aiheettoman rangaistuspotkun. Tästä vastustaja teki maaliin ja sai otteen peliin. Toinen puoliaika oli vastustajan lähes täydellistä hallintaa ja saimme tuntea vastustaja hyvyyden 6-1 lukemin. Vastassa oli Suomen mittapuun mukaan huippujoukkue, ihan Suomen kärjestä. Antti vielä mainitsi seuralla olevan 7 päätoimista juniorivalmentajaa. Töitä on kovasti tehtävä, jotta saisimme etumatkaa kurottua, mutta peli todisti, että oikealla tiellä olemme.
Toisessa pelissä vastaan asettui Honka (Barca). Pojat aloittivat jälleen erittäin vahvasti ja näyttivät, että tänne ollaan tultu voittamaan otteluita eikä vain tunnelmoimaan hyvistä turnausjärjestelyistä. Veikka pamautti meidät erittäin harkitulla sijoituksella 1-0 johtoon. Tämänkin jälkeen pojilla oli runsaasti tilanteita lisämaaleihin. Toisella puoliajalla ottelu tasoittui ja vähän ennen ottelun loppua Eero loukkaantui pahannäköisesti maalintekotilanteessa. Onneksi Eeron kanssa selvittiin säikähdyksellä ja turnauksen ansaittu avausvoitto oli saavutettu.
Kolmannessa pelissä kohtasimme Jipon Joensuusta. Jostain syystä pojilta puuttui tästä pelistä tahto voittaa. Tähän varmasti vaikutti jo turnausväsymys ja tunnelautaus purkautui edelliseen voitettuun peliin. Tämä oli turnauksen huonoin ottelu meidän osalta ja Jippo vei voiton puhtaasti 3-0.
Vähän apeissa tunnelmissa siirryimme hotellille kaupan kautta, jotta pojat saisivat ostettua jotain kivaa illaksi, rajoitetun ”ostoslistan” mukaan. Ja ei muuta kuin saunaan ja uimaan. Ilta meni loistavasti illallisen ja sen jälkeisen Jokelan Markon järjestämän tietokilpailun parissa. Ei ollu pojista taustojen vastukseksi..=) Sovittiin, että hiljaisuus on yhdeltätoista ja jokainen omissa kämpissään. Eikä ollut epäilystä etteikö homma olisi toiminut. Hyvin kasvatettuja poikia oli eksynyt runsaasti joukkueeseemme.
Sunnuntai aamu alkoi kasin herätyksellä. Unisia mörököllejä laahustikin oville kommentein: ”joo joo hereillä ollaan”. Aamiaisella oli kuitenkin jo pirteitä pelureita ja aamupala niin aikaisesta herätyksestä huolimatta tuntui maistuvan yllättävän hyvin.
Turnauksessa kaikki oli vielä auki ja lähdimme samalla taisteluilmeellä aamuotteluun West:iä vastaan. Ottelu alkoi meidän kontrollissa ja Manu raivasinkin itseelleen väkisin tekopaikan ja oikea jalka heilahti ja verkot pullisteli. Saimme tästä itseluottamusruiskeen ja Eero varmisteli vielä 2-0 ansaitut loppulukemat.
Päivän toiseen otteluun lähdettiin siis voitto alla, mutta siitä oli maksettu oma hintansa. Toiseen otteluun kuumana hellepäivänä pienellä joukkuella operoiva Hakalauma oli hikoillut parhaan teränsä hyväkuntoiselle nurmelle. Vastustaja (I-Hu) meni menojaan ja voitti 2-0. Väsyneille pojille silti iso kiitos loppuun saakka taistelusta ja kieltämättä kavennusmaali olisi saattanut vaikuttaa peliin. Muutama hyvä paikka tähän oli.
Sitten jännitettiin mihin sijoitusotteluun jäisimme. Sarja oli äärimmäisen tasainen, OrPa oli mennyt menojaan, mutta seuraavat viisi joukkuetta oli pisteen sisällä. Viimeisestä ottelusta voitto, niin olisimme pelanneet pronssista, mutta häviöllä jouduimme pelaamaan sijoista 11-12. Tämä oli pojille kova pettymys, niin kuin tietysti meille kaikille. Olimmehan pelanneet 5 ottelua ja tehneet äärettömän määrän töitä kovia vastustajia vastaan.
Vastaan tuli Kuusysi. Ottelu hävittiin 2-0. Toinen maali tuli viime sekunneilla ja tätä ennen pojilla oli riittävä määrä paikkoja tulla tasoihin. Vastustaja voitti kylläkin ansaitusti.
Ottelun jälkeen valitsimme joukkueemme tsemppari pelaajan. Tässä turnauksessa se oli Oiva. Aina iloinen ja hyväntuulinen velikulta jaksoi hauskuuttaa kentän ulkopuolella ja kentällä vei hyviä vastustajia ajoittain kuin litran mittaa. Ja mikä parasta, suuresta uurastuksesta huolimatta jaksoi aina tarpeen tullen olla myös auttamassa meidän puolustusta. Näin jälkikäteen ajateltuna tämän palkinnon olisi voinut antaa monelle meidän joukkueen pojalle.
Turnaus osoitti, että olemme vielä jäljessä kovia joukkueita, mutta mitään esteitä ei ole heitä saavuttaa ja mennä ohi. Toki myös annoimme muille vähän etua pienellä ryhmällä, kun pelasimme sunnuntain kaikki kolme ottelua kahdella vaihtopelaajalla. Kiitos Tuomen Vesalle, kun tulit auttamaan meitä. Eikä ollut mahdollisuutta käyttää toisen joukkueen pelaajia, koska heilläkin oli rajoitettu määrä pelaajia ja oma hieno turnaus käynnissä. Kiitos Veikalle ja Eliakselle, että pääsitte lauantaina.