Kauden toiseksi viimeinen sarjakoitos käytiin TKT:n kotikentällä Ensilän tekonurmella. Melko hyväkuntoinen joskin hieman epätasainen pieni tekonurmikenttä melko kaukana kaupungin sykkeestä herätti kentänlaidalla keskustelua. Tälle kaudellehan säännöt muuttuivat niin että vielä C ikäisiin saakka pelataan pienellä kentällä. Palloliitto perusteli muutosta sillä että tästä on hyvät kokemukset keski-europasta ja muista pohjoismaista. Väittäisin kuitenkin että hyvät kokemukset tulee sen kautta että kunnat on alkaneet rakentamaan myös näitä pieniä tekonurmikenttiä. Jolloin kenttiä on enemmän ja ne on vapaammin myös höntsy käytössä. Että vinkkiä vaan sinne päättäjien suuntaan, nostettaisko Valkeakoski eturiviin pienten kenttien rakentamisessa.
Ai niin tämän piti olla selostus ottelu tapahtumista. Joukkueella oli alla kirvelevä tappia Lekiä vastaan sunnuntailta Tehtaankentältä. Mutta täytyy myöntää että Leki oli tuossa pelissä kaikilla osa-alueilla meitä parempi. Tälle päivälle jäi siis paljon parannettavaa. Panoksiakin pelissä on ,koska voitto kasvattaisi etumatkan pahimpiin vastustajiin lähes tavoittamattomaksi.
Peli aloitettiinkin ihan eri energialla, kuin mitä Leki peli pelailtiin. Ensimmäinen pari minuuttinen saatiin luotua vahvasti painetta. Mutta sitten TKT numero 16, jonka pujuista olisi pallon lisäksi myös Huhdanpään Sami mennyt kyyristymättä, heilautti puolesta kentästä lapikasta. Tulinen laukaus sai kaikkien päät kääntymään ja vaikka maalia ei tullutkaan. Jonkinmoinen kipsi iski koko joukkueeseen. Sen jälkeen alkoi myös katsomossa nousta ikäviä muistoja sunnuntain pelistä. Me oltiin koko ajan askeleen jäljessä ja kun juostiin pallon perässä, niin silloin kun pallo oli meillä ei enää muistettu liikkua vapaisiin paikkoihin. Ei pelattu enää omaa peliä.
12 minuutin kohdalla tämä kostautui. Pallon menetys keskialueella ja puolustus hieman liian kaukana vastustajasta. Nopealla nousulla TKT siirtyy johtoon. Pallo keskiympyrään ja etsimään lääkkeitä pelin kääntämiseen. Ohjeet valmennukselta oli selkeät. ”Rauhassa nyt!” Eli omalla pelillä ja omilla vahvuuksilla. Tehdään sovittuja juttuja ja luotetaan omaan tekemiseen. Ja hiljalleen alkoi myös peli tasoittumaan ja aika ajoin päästiin luomaan jo painettakin TKT:n maalille. Muutama laukauskin saatiin aikaiseksi, mutta ei yhtään niin laadukasta kutia kuin mitä Alpi esitteli lämmittelyssä. TKT otti hyvin ajan pois, joten tauolle mentiin 1-0 tilanteessa.
Tauolla keitettiin käärme soppaa ja juonittiin kuvioita. Toinen puoliaika nostamalla topparit laitureiksi. Tästä saatiinkin hyvin tehoa keskikentälle ja tukea hyökkäyksille. Nyt alettiin saamaan jo syöttöjäkin omille ja pallo kontrolli alkoi siirtymään meille. Saatiin myös muutama kulma joista pienellä tarkkuudella oltaisiin saatu vaarallisia tilanteita. 35 minuutin kohdalla ”Tuke” veivasi oikeassa laidassa sellaisen soolon että puoli TKT:tä oli solmussa. Vielä napakka syöttö maalille ja oikeasikaisesti maalille syöksynyt Roope sijoitti pallon maaliin. Peli tasan, lääkkeet löydetty ja usko omaan tekemiseen palautunut. Nyt lähdetään hakemaan voitto osumaa.
Peli jatkui tasaisena vääntönä. Kummallakin oli omat paikkansa. Puolustus, Aleksin johdolla, teki TKT:n yritykset tyhjäksi. Meidän harmiksi emme päässeet oikeastaan kertaakaan todella mittaamaan TKT:n maalivahdin päivän kuntoa. TKT puolusti hyvin, mutta myös meidän viimeistely ontui. Joko laukausta viriteltiin liian pitkään tai pallo karkasi jalasta juuri ratkaisevalla hetkellä. Ja kun itse et tee niin vastustaja tekee. 10 minuuttia ennen loppua laukauksen jälkeen emme saa sivottua maalin edustaa ja TKT:n pitkämies kurottaa pallon maaliin. Taas ollaan takamatkalla. Mutta nyt tsempataan.
Viimeiselle kympille saimme luotua lähes jatkuvan paineen TKT:n päätyyn. Pelasimme järkevästi, liikutimme palloa, teimme hyvin töitä myös pallottomana. Mutta toista kertaa emme saaneet palloa maaliin. Peli 2-1 TKT:lle joka nousi tasapisteisiin sarjassa. Kummallakin on vielä peli sarjaa jäljellä, joten tiukaksi menee.
Sarjapisteitä tärkeämpää on kuitenkin joukkueen kehittyminen kovien pelien ja onnistumisien kautta. Pelissä oli tänään, häviöstä huolimatta, paljon onnistumisia. Niitä pieniä yksittäisiä, joiden summasta syntyy se tasaisen pelin voitto. Tänään pyrittiin pelaamaan joukkueena, pyrittiin tekemään töitä pallottomana, puhuttiin, karvatiin ja riistettiin palloja. Pelien tempo on kasvanut huomattavasti alkukaudesta ja nyt vaaditaan kaikilta kentältä kokoajan osallistumista. Enää ei voi jäädä epäonnistumisen jälkeen levittelemään käsiään. Muistakaa pojat että jokaisen epäonnistumisen jälkeen olette lähempänä onnistumista.
Seuraavaksi edessä on kauden viimeinen sarjapeli keskiviikkona 28.9. klo 18:15 tehtiksellä. Silloin voidaan käyttää kaikki kauden aikana saadut opit ja kerätä ne parhaat onnistumiset kauden päätökseen.
teksti: Tjo